yläsokka

Ingrian

Etymology

From ylä- (“upper”) +‎ sokka (“jaw”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈylæˌsokːɑ/, [ˈylʲæˌs̠o̞kː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈylʲæˌsokːɑ/, [ˈylʲæˌʒ̥o̞kːɑ]
• Rhymes: -okː, -okːɑ
• Hyphenation: y‧lä‧sok‧ka

Noun

yläsokka

1. (anatomy) maxilla (upper jaw)

Declension

Declension of yläsokka (type 3/koira, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	yläsokka	yläsokat
genitive	yläsokan	yläsokkiin
partitive	yläsokkaa	yläsokkia
illative	yläsokkaa	yläsokkii
inessive	yläsokas	yläsokis
elative	yläsokast	yläsokist
allative	yläsokalle	yläsokille
adessive	yläsokal	yläsokil
ablative	yläsokalt	yläsokilt
translative	yläsokaks	yläsokiks
essive	yläsokkanna, yläsokkaan	yläsokkinna, yläsokkiin
exessive1)	yläsokkant	yläsokkint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Coordinate terms

• alasokka (“mandible”)

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 693