emäkana

Ingrian

Emäkana tipuloin kera.

Etymology

From emä (“mother”) +‎ kana (“chicken”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈemæˌkɑnɑ/, [ˈe̞mæˌkɑnɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈemæˌkɑnɑ/, [ˈe̞mæˌɡ̊ɑnɑ]
• Rhymes: -ɑnɑ
• Hyphenation: e‧mä‧ka‧na

Noun

emäkana

1. hen with chicks

Declension

Declension of emäkana (type 3/kana, no gradation, gemination)
	singular	plural
nominative	emäkana	emäkanat
genitive	emäkanan	emäkannoin
partitive	emäkannaa	emäkanoja
illative	emäkannaa	emäkannoi
inessive	emäkanas	emäkanois
elative	emäkanast	emäkanoist
allative	emäkanalle	emäkanoille
adessive	emäkanal	emäkanoil
ablative	emäkanalt	emäkanoilt
translative	emäkanaks	emäkanoiks
essive	emäkananna, emäkannaan	emäkanoinna, emäkannoin
exessive1)	emäkanant	emäkanoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 32