entoaika

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *enci (“first”) +‎ -o +‎ aika (“time”). Akin to dialectal Finnish entoaika.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈentoˌɑi̯kɑ/, [ˈe̞nto̞ˌɑi̯k]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈentoˌɑi̯kɑ/, [ˈe̞nd̥o̞ˌɑi̯ɡ̊ɑ]
• Rhymes: -ɑi̯k, -ɑi̯kɑ
• Hyphenation: en‧to‧ai‧ka

Noun

entoaika

1. days of yore

Declension

Declension of entoaika (type 3/kana, ik-j gradation)
	singular	plural
nominative	entoaika	entoajat
genitive	entoajan	entoaikoin
partitive	entoaikaa	entoaikoja
illative	entoaikaa	entoaikoi
inessive	entoajas	entoajois
elative	entoajast	entoajoist
allative	entoajalle	entoajoille
adessive	entoajal	entoajoil
ablative	entoajalt	entoajoilt
translative	entoajaks	entoajoiks
essive	entoaikanna, entoaikaan	entoaikoinna, entoaikoin
exessive1)	entoaikant	entoaikoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 33