FinnishEdit

NounEdit

heven

  1. (rare) Alternative form of hepene

DeclensionEdit

Inflection of heven (Kotus type 49/askel, p-v gradation)
nominative heven
hepene
hepenet
hepeneet
genitive hepenen
hepeneen
hepenien
heventen
hepeneiden
hepeneitten
partitive heventä
hepenettä
hepeniä
hepeneitä
illative hepeneen
hepeneeseen
hepeniin
hepeneisiin
hepeneihin
singular plural
nominative heven
hepene
hepenet
hepeneet
accusative nom. heven
hepene
hepenet
hepeneet
gen. hepenen
hepeneen
genitive hepenen
hepeneen
hepenien
heventen
hepeneiden
hepeneitten
partitive heventä
hepenettä
hepeniä
hepeneitä
inessive hepenessä
hepeneessä
hepenissä
hepeneissä
elative hepenestä
hepeneestä
hepenistä
hepeneistä
illative hepeneen
hepeneeseen
hepeniin
hepeneisiin
hepeneihin
adessive hepenellä
hepeneellä
hepenillä
hepeneillä
ablative hepeneltä
hepeneeltä
hepeniltä
hepeneiltä
allative hepenelle
hepeneelle
hepenille
hepeneille
essive hepenenä
hepeneenä
hepeninä
hepeneinä
translative hepeneksi
hepeneeksi
hepeniksi
hepeneiksi
instructive hepenin
hepenein
abessive hepenettä
hepeneettä
hepenittä
hepeneittä
comitative hepenineen
hepeneineen
Possessive forms of heven (type askel)
possessor singular plural
1st person hepeneni
hepeneeni
hepenemme
hepeneemme
2nd person hepenesi
hepeneesi
hepenenne
hepeneenne
3rd person hepenensä
hepeneensä

AnagramsEdit


Middle EnglishEdit

Etymology 1Edit

From Old English hebban, from Proto-Germanic *habjaną.

VerbEdit

heven (third-person singular simple present heveth, present participle hevende, first-/third-person singular past indicative hof, past participle yhoven)

  1. To raise, lift, heave

DescendantsEdit

  • English: heave
  • Scots: heve, hewe

Etymology 2Edit

From Old English habban, hafian.

VerbEdit

heven

  1. (rare) Alternative form of haven (to have)

Tok PisinEdit

EtymologyEdit

From English heaven.

NounEdit

heven

  1. heaven