irtautua

Finnish

Etymology

irta- +‎ -utua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈirtɑu̯tuɑˣ/, [ˈirt̪ɑ̝u̯ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): ir‧tau‧tu‧a

Verb

irtautua

1. (intransitive) Synonym of irrota (“to come off, come loose, detach, separate, loosen”)
2. (intransitive) to break away, secede, separate [with elative or ablative ‘from’]
3. (intransitive) to dissociate, distance itself [with elative or ablative ‘from’]

   Synonym: erkaantua

4. (intransitive) to withdraw [with elative or ablative ‘from’] (remove oneself from a group)

   irtautua sopimuksesta ― to leave an agreement, to withdraw from an agreement

Conjugation

Inflection of irtautua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		irtaudun	en irtaudu	1st sing.	olen irtautunut	en ole irtautunut
2nd sing.		irtaudut	et irtaudu	2nd sing.	olet irtautunut	et ole irtautunut
3rd sing.		irtautuu	ei irtaudu	3rd sing.	on irtautunut	ei ole irtautunut
1st plur.		irtaudumme	emme irtaudu	1st plur.	olemme irtautuneet	emme ole irtautuneet
2nd plur.		irtaudutte	ette irtaudu	2nd plur.	olette irtautuneet	ette ole irtautuneet
3rd plur.		irtautuvat	eivät irtaudu	3rd plur.	ovat irtautuneet	eivät ole irtautuneet
passive		irtaudutaan	ei irtauduta	passive	on irtauduttu	ei ole irtauduttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		irtauduin	en irtautunut	1st sing.	olin irtautunut	en ollut irtautunut
2nd sing.		irtauduit	et irtautunut	2nd sing.	olit irtautunut	et ollut irtautunut
3rd sing.		irtautui	ei irtautunut	3rd sing.	oli irtautunut	ei ollut irtautunut
1st plur.		irtauduimme	emme irtautuneet	1st plur.	olimme irtautuneet	emme olleet irtautuneet
2nd plur.		irtauduitte	ette irtautuneet	2nd plur.	olitte irtautuneet	ette olleet irtautuneet
3rd plur.		irtautuivat	eivät irtautuneet	3rd plur.	olivat irtautuneet	eivät olleet irtautuneet
passive		irtauduttiin	ei irtauduttu	passive	oli irtauduttu	ei ollut irtauduttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		irtautuisin	en irtautuisi	1st sing.	olisin irtautunut	en olisi irtautunut
2nd sing.		irtautuisit	et irtautuisi	2nd sing.	olisit irtautunut	et olisi irtautunut
3rd sing.		irtautuisi	ei irtautuisi	3rd sing.	olisi irtautunut	ei olisi irtautunut
1st plur.		irtautuisimme	emme irtautuisi	1st plur.	olisimme irtautuneet	emme olisi irtautuneet
2nd plur.		irtautuisitte	ette irtautuisi	2nd plur.	olisitte irtautuneet	ette olisi irtautuneet
3rd plur.		irtautuisivat	eivät irtautuisi	3rd plur.	olisivat irtautuneet	eivät olisi irtautuneet
passive		irtauduttaisiin	ei irtauduttaisi	passive	olisi irtauduttu	ei olisi irtauduttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		irtaudu	älä irtaudu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		irtautukoon	älköön irtautuko	3rd sing.	olkoon irtautunut	älköön olko irtautunut
1st plur.		irtautukaamme	älkäämme irtautuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		irtautukaa	älkää irtautuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		irtautukoot	älkööt irtautuko	3rd plur.	olkoot irtautuneet	älkööt olko irtautuneet
passive		irtauduttakoon	älköön irtauduttako	passive	olkoon irtauduttu	älköön olko irtauduttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		irtautunen	en irtautune	1st sing.	lienen irtautunut	en liene irtautunut
2nd sing.		irtautunet	et irtautune	2nd sing.	lienet irtautunut	et liene irtautunut
3rd sing.		irtautunee	ei irtautune	3rd sing.	lienee irtautunut	ei liene irtautunut
1st plur.		irtautunemme	emme irtautune	1st plur.	lienemme irtautuneet	emme liene irtautuneet
2nd plur.		irtautunette	ette irtautune	2nd plur.	lienette irtautuneet	ette liene irtautuneet
3rd plur.		irtautunevat	eivät irtautune	3rd plur.	lienevät irtautuneet	eivät liene irtautuneet
passive		irtauduttaneen	ei irtauduttane	passive	lienee irtauduttu	ei liene irtauduttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		irtautua		present	irtautuva	irtauduttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st irtautuakseni irtautuaksemme 2nd irtautuaksesi irtautuaksenne 3rd irtautuakseen irtautuaksensa		past	irtautunut	irtauduttu
2nd	inessive2	irtautuessa	irtauduttaessa	agent4	irtautuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st irtautuessani irtautuessamme 2nd irtautuessasi irtautuessanne 3rd irtautuessaan irtautuessansa		negative	irtautumaton
	instructive	irtautuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	irtautumassa	—
	elative	irtautumasta	—
	illative	irtautumaan	—
	adessive	irtautumalla	—
	abessive	irtautumatta	—
	instructive	irtautuman	irtauduttaman
4th3	verbal noun	irtautuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st irtautumaisillani irtautumaisillamme 2nd irtautumaisillasi irtautumaisillanne 3rd irtautumaisillaan irtautumaisillansa

Synonyms

• irtaantua

Coordinate terms

• irtauttaa

Derived terms

• irtautuma
• irtautuminen

 

Further reading

• “irtautua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02