jutto

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *juttu. Cognates include Finnish juttu and Estonian jutt.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈjutːo/, [ˈjutːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈjutːo/, [ˈjutːo̞]
• Rhymes: -utːo
• Hyphenation: jut‧to

Noun

jutto

1. talk

   tyhjä jutto ― empty talk

Declension

Declension of jutto (type 4/koivu, tt-t gradation)
	singular	plural
nominative	jutto	jutot
genitive	juton	juttoin, juttoloin
partitive	juttoa	juttoja, juttoloja
illative	juttoo	juttoi, juttoloihe
inessive	jutos	jutois, juttolois
elative	jutost	jutoist, juttoloist
allative	jutolle	jutoille, juttoloille
adessive	jutol	jutoil, juttoloil
ablative	jutolt	jutoilt, juttoloilt
translative	jutoks	jutoiks, juttoloiks
essive	juttonna, juttoon	juttoinna, juttoloinna, juttoin, juttoloin
exessive1)	juttont	juttoint, juttoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• alkujutto
• jutella
• jutokas
• salajutto

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 112