kaivokokka

Ingrian

Etymology

From kaivo (“well”) +‎ kokka (“hook”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkɑi̯ʋoˌkokːɑ/, [ˈkɑi̯ʋŏ̞ˌko̞kː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkɑi̯ʋoˌkokːɑ/, [ˈkɑi̯ʋo̞ˌɡ̊o̞kːɑ]
• Rhymes: -okː, -okːɑ
• Hyphenation: kai‧vo‧kok‧ka

Noun

kaivokokka

1. hook used for lowering buckets into a well

Declension

Declension of kaivokokka (type 3/koira, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	kaivokokka	kaivokokat
genitive	kaivokokan	kaivokokkiin
partitive	kaivokokkaa	kaivokokkia
illative	kaivokokkaa	kaivokokkii
inessive	kaivokokas	kaivokokis
elative	kaivokokast	kaivokokist
allative	kaivokokalle	kaivokokille
adessive	kaivokokal	kaivokokil
ablative	kaivokokalt	kaivokokilt
translative	kaivokokaks	kaivokokiks
essive	kaivokokkanna, kaivokokkaan	kaivokokkinna, kaivokokkiin
exessive1)	kaivokokkant	kaivokokkint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 125