kalmaluu

Ingrian

Etymology

From kalma (“burial mound”) +‎ luu (“bone”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkɑlmɑˌluː/, [ˈkɑɫməˌɫuː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkɑlmɑˌluː/, [ˈkɑɫmɑˌɫuː]
• Rhymes: -uː
• Hyphenation: kal‧ma‧luu

Noun

kalmaluu

1. bone found in a graveyard
   • 1916, Volmari Porkka, quoting Uljaana, “1293. Soikkola, Säätinä. III 160.”, in Väinö Salminen, V. Alava, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot‎^[1], volume III2, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 79-80:

     Klappais kahta käämentää // Kuite kahta kalmaluuta.

     He shook two hands // Like two death bones.

Declension

Declension of kalmaluu (type 8/maa, no gradation)
	singular	plural
nominative	kalmaluu	kalmaluut
genitive	kalmaluun	kalmaluijen
partitive	kalmaluuta	kalmaluita
illative	kalmaluuhu	kalmaluihe
inessive	kalmaluus	kalmaluis
elative	kalmaluust	kalmaluist
allative	kalmaluulle	kalmaluille
adessive	kalmaluul	kalmaluil
ablative	kalmaluult	kalmaluilt
translative	kalmaluuks	kalmaluiks
essive	kalmaluunna, kalmaluun	kalmaluinna, kalmaluin
exessive1)	kalmaluunt	kalmaluint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.