keltain

Ingrian

Keltain.

Etymology

From Proto-Finnic *këltainën, equivalent to kelta (“yellow”) +‎ -in. Cognates include Finnish keltainen and Estonian kollane.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkeltɑi̯ne/, [ˈke̞ɫtəi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkeltɑi̯n/, [ˈke̞ɫtɑi̯n]
• Rhymes: -eltɑi̯n
• Hyphenation: kel‧tain

Noun

keltain

1. yellow

Adjective

keltain (comparative keltaisemp)

1. yellow
   • 1936, V. I. Junus, P. L. Maksimov, Inkeroisin keelen oppikirja alkuşkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 8:

     Karisoot keltaiset lehet. Pelto rohottaa.

     The yellow leaves fall off. The field is getting green.

Declension

Declension of keltain (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	keltain	keltaiset
genitive	keltaisen	keltaisiin
partitive	keltaista, keltaist	keltaisia
illative	keltaisee	keltaisii
inessive	keltaisees	keltaisiis
elative	keltaisest	keltaisist
allative	keltaiselle	keltaisille
adessive	keltaiseel	keltaisiil
ablative	keltaiselt	keltaisilt
translative	keltaiseks	keltaisiks
essive	keltaisenna, keltaiseen	keltaisinna, keltaisiin
exessive1)	keltaisent	keltaisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• (noun): kelto (folk poetic)

References

• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 51
• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 152
• Olga I. Konkova, Nikita A. Dyachkov (2014) Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку‎^[2], →ISBN, page 43