kelto

See also: keltő

Ingrian

Etymology

From kelta (“yellow”) +‎ -o.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkelto/, [ˈke̞ɫtŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkeltoi̯/, [ˈke̞ɫd̥o̞i̯]
• Rhymes: -elto, -eltoi̯
• Hyphenation: kel‧to

Noun

kelto

1. (folk poetic) Synonym of keltain (“yellow”)
   • 1915, Volmari Porkka, quoting Oute Loan kylästä, “1140. Soikkola, Tarinaisi, III2”, in Väinö Salminen, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot‎^[1], volume III1, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 11-12:

     Toisen mättään punnaisen, // Kolmas kelloin karvalliin.

     A second red hillock, // The third one [was] yellow-coloured.

Declension

Declension of kelto (type 4/koivu, lt-ll gradation)
	singular	plural
nominative	kelto	kellot
genitive	kellon	keltoin, keltoloin
partitive	keltoa	keltoja, keltoloja
illative	keltoo	keltoi, keltoloihe
inessive	kelloos	kellois, keltolois
elative	kellost	kelloist, keltoloist
allative	kellolle	kelloille, keltoloille
adessive	kellool	kelloil, keltoloil
ablative	kellolt	kelloilt, keltoloilt
translative	kelloks	kelloiks, keltoloiks
essive	keltonna, keltoon	keltoinna, keltoloinna, keltoin, keltoloin
exessive1)	keltont	keltoint, keltoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.