kirkkokirja

Ingrian

Etymology

From kirkko (“church”) +‎ kirja (“book”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkirkːoˌkirjɑ/, [ˈkirkːŏ̞ˌkiri]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkirkːoˌkirjɑ/, [ˈkirkːo̞ˌɡ̊irjɑ]
• Rhymes: -irj, -irjɑ
• Hyphenation: kirk‧ko‧kir‧ja

Noun

kirkkokirja

1. scripture (sacred or otherwise religiously important text)

Declension

Declension of kirkkokirja (type 3/kana, no gradation)
	singular	plural
nominative	kirkkokirja	kirkkokirjat
genitive	kirkkokirjan	kirkkokirjoin
partitive	kirkkokirjaa	kirkkokirjoja
illative	kirkkokirjaa	kirkkokirjoi
inessive	kirkkokirjaas	kirkkokirjois
elative	kirkkokirjast	kirkkokirjoist
allative	kirkkokirjalle	kirkkokirjoille
adessive	kirkkokirjaal	kirkkokirjoil
ablative	kirkkokirjalt	kirkkokirjoilt
translative	kirkkokirjaks	kirkkokirjoiks
essive	kirkkokirjanna, kirkkokirjaan	kirkkokirjoinna, kirkkokirjoin
exessive1)	kirkkokirjant	kirkkokirjoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 168