kullikoira

Ingrian

Etymology

From kulli (“male animal”) +‎ koira (“dog”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkulːiˌkoi̯rɑ/, [ˈkulʲːĭˌko̞i̯r]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkulːiˌkoi̯rɑ/, [ˈkulːiˌko̞i̯rɑ]
• Rhymes: -oi̯r, -oi̯rɑ
• Hyphenation: kul‧li‧koi‧ra

Noun

kullikoira

1. male dog

Declension

Declension of kullikoira (type 3/koira, no gradation)
	singular	plural
nominative	kullikoira	kullikoirat
genitive	kullikoiran	kullikoiriin
partitive	kullikoiraa	kullikoiria
illative	kullikoiraa	kullikoirii
inessive	kullikoiraas	kullikoiriis
elative	kullikoirast	kullikoirist
allative	kullikoiralle	kullikoirille
adessive	kullikoiraal	kullikoiriil
ablative	kullikoiralt	kullikoirilt
translative	kullikoiraks	kullikoiriks
essive	kullikoiranna, kullikoiraan	kullikoirinna, kullikoiriin
exessive1)	kullikoirant	kullikoirint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 217