kultaharja

Ingrian

Etymology

From kulta (“gold”) +‎ harja (“mane”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkultɑˌhɑrjɑ/, [ˈkuɫtəˌhɑri]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkultɑˌhɑrjɑ/, [ˈkuɫd̥ɑˌhɑrjɑ]
• Rhymes: -ɑrj, -ɑrjɑ
• Hyphenation: kul‧ta‧har‧ja

Adjective

kultaharja (not comparable)

1. golden-maned

Declension

Declension of kultaharja (type 3/kana, no gradation)
	singular	plural
nominative	kultaharja	kultaharjat
genitive	kultaharjan	kultaharjoin
partitive	kultaharjaa	kultaharjoja
illative	kultaharjaa	kultaharjoi
inessive	kultaharjaas	kultaharjois
elative	kultaharjast	kultaharjoist
allative	kultaharjalle	kultaharjoille
adessive	kultaharjaal	kultaharjoil
ablative	kultaharjalt	kultaharjoilt
translative	kultaharjaks	kultaharjoiks
essive	kultaharjanna, kultaharjaan	kultaharjoinna, kultaharjoin
exessive1)	kultaharjant	kultaharjoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 216