kultoin

Ingrian

Etymology

From kulta (“gold”) +‎ -o +‎ -in.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkultoi̯ne/, [ˈkuɫtŏ̞i̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkultoi̯n/, [ˈkuɫto̞i̯n]
• Rhymes: -ultoi̯n
• Hyphenation: kul‧toin

Noun

kultoin

1. honey, darling (term of affection)

Declension

Declension of kultoin (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	kultoin	kultoiset
genitive	kultoisen	kultoisiin
partitive	kultoista, kultoist	kultoisia
illative	kultoisee	kultoisii
inessive	kultoisees	kultoisiis
elative	kultoisest	kultoisist
allative	kultoiselle	kultoisille
adessive	kultoiseel	kultoisiil
ablative	kultoiselt	kultoisilt
translative	kultoiseks	kultoisiks
essive	kultoisenna, kultoiseen	kultoisinna, kultoisiin
exessive1)	kultoisent	kultoisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 217