FinnishEdit

EtymologyEdit

kunta +‎ -o or earlier, originally in the sense "order".

PronunciationEdit

  • IPA(key): /ˈkunto/, [ˈkun̪t̪o̞]
  • Rhymes: -unto
  • Syllabification(key): kun‧to

NounEdit

kunto

  1. condition (health status of a medical patient)
  2. condition (state of any object, referring to the amount of its wear)
  3. fitness (ability to perform a function)
  4. shape; form (condition of personal health, especially muscular health)
    Olen mahtavassa kunnossa.
    I'm in a great shape.
  5. (often in inessive singular case) order (good arrangement; opposite to chaos)
    Kaikki on nyt kunnossa.
    Everything is in order/straight/all right/OK/fine now.

DeclensionEdit

Inflection of kunto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
nominative kunto kunnot
genitive kunnon kuntojen
partitive kuntoa kuntoja
illative kuntoon kuntoihin
singular plural
nominative kunto kunnot
accusative nom. kunto kunnot
gen. kunnon
genitive kunnon kuntojen
partitive kuntoa kuntoja
inessive kunnossa kunnoissa
elative kunnosta kunnoista
illative kuntoon kuntoihin
adessive kunnolla kunnoilla
ablative kunnolta kunnoilta
allative kunnolle kunnoille
essive kuntona kuntoina
translative kunnoksi kunnoiksi
instructive kunnoin
abessive kunnotta kunnoitta
comitative kuntoineen
Possessive forms of kunto (type valo)
possessor singular plural
1st person kuntoni kuntomme
2nd person kuntosi kuntonne
3rd person kuntonsa

CompoundsEdit

Related termsEdit

AnagramsEdit