mannasuurima

Ingrian

Etymology

From manna (“semolina”) +‎ suurima (“groat”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmɑnːɑˌsuːrimɑ/, [ˈmɑnːəˌs̠uːrĭm]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmɑnːɑˌsuːrimɑ/, [ˈmɑnːɑˌʃuːrimɑ]
• Rhymes: -uːrim, -uːrimɑ
• Hyphenation: man‧na‧suu‧ri‧ma

Noun

mannasuurima

1. semolina grain

Declension

Declension of mannasuurima (type 3/kana, no gradation)
	singular	plural
nominative	mannasuurima	mannasuurimat
genitive	mannasuuriman	mannasuurimoin
partitive	mannasuurimaa	mannasuurimoja
illative	mannasuurimaa	mannasuurimoihe
inessive	mannasuurimaas	mannasuurimois
elative	mannasuurimast	mannasuurimoist
allative	mannasuurimalle	mannasuurimoille
adessive	mannasuurimaal	mannasuurimoil
ablative	mannasuurimalt	mannasuurimoilt
translative	mannasuurimaks	mannasuurimoiks
essive	mannasuurimanna, mannasuurimaan	mannasuurimoinna, mannasuurimoin
exessive1)	mannasuurimant	mannasuurimoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 554