marjakärkkä

Ingrian

Marjakärkkä.

Etymology

From marja (“berry”) +‎ kärkkä (“cluster”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmɑrjɑˌkærkːæ/, [ˈmɑrjəˌkærkː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmɑrjɑˌkærkːæ/, [ˈmɑrjɑˌɡ̊ærkːæ]
• Rhymes: -ærkː, -ærkːæ
• Hyphenation: mar‧ja‧kärk‧kä

Noun

marjakärkkä

1. cluster of berries

Declension

Declension of marjakärkkä (type 3/koira, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	marjakärkkä	marjakärkät
genitive	marjakärkän	marjakärkkiin
partitive	marjakärkkää	marjakärkkiä
illative	marjakärkkää	marjakärkkii
inessive	marjakärkääs	marjakärkiis
elative	marjakärkäst	marjakärkist
allative	marjakärkälle	marjakärkille
adessive	marjakärkääl	marjakärkiil
ablative	marjakärkält	marjakärkilt
translative	marjakärkäks	marjakärkiks
essive	marjakärkkännä, marjakärkkään	marjakärkkinnä, marjakärkkiin
exessive1)	marjakärkkänt	marjakärkkint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 235