mutaisikko

Ingrian

Etymology

From muta (“mud”) +‎ -is- +‎ -ikko.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmutɑi̯sikːo/, [ˈmutɑjˌs̠ikːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmutɑi̯sikːoi̯/, [ˈmud̥ɑi̯ˌʒ̥ikːo̞i̯]
• Rhymes: -ikːo, -ikːoi̯
• Hyphenation: mu‧tai‧sik‧ko

Noun

mutaisikko

1. boggy place

Adjective

mutaisikko (comparative mutaisikomp)

1. muddy, boggy

Declension

Declension of mutaisikko (type 4/koivu, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	mutaisikko	mutaisikot
genitive	mutaisikon	mutaisikkoin, mutaisikkoloin
partitive	mutaisikkoa	mutaisikkoja, mutaisikkoloja
illative	mutaisikkoo	mutaisikkoi, mutaisikkoloihe
inessive	mutaisikos	mutaisikois, mutaisikkolois
elative	mutaisikost	mutaisikoist, mutaisikkoloist
allative	mutaisikolle	mutaisikoille, mutaisikkoloille
adessive	mutaisikol	mutaisikoil, mutaisikkoloil
ablative	mutaisikolt	mutaisikoilt, mutaisikkoloilt
translative	mutaisikoks	mutaisikoiks, mutaisikkoloiks
essive	mutaisikkonna, mutaisikkoon	mutaisikkoinna, mutaisikkoloinna, mutaisikkoin, mutaisikkoloin
exessive1)	mutaisikkont	mutaisikkoint, mutaisikkoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 315