nimensihalliin

Ingrian

Etymology

From nimen (“name”) +‎ siha (“place”) +‎ -lliin.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈnimenˌsihɑlːine/, [ˈnime̞nˌs̠ihɑlʲˌlʲine̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈnimenˌsihɑlːiːn/, [ˈnime̞nˌʒ̥ihɑlːiːn]
• Rhymes: -ine, -ihɑlːiːn
• Hyphenation: ni‧men‧si‧hal‧liin

Noun

nimensihalliin

1. (grammar) pronoun

Adjective

nimensihalliin (not comparable)

1. (grammar) pronominal

Declension

Declension of nimensihalliin (type 1/jokahiin, no gradation)
	singular	plural
nominative	nimensihalliin	nimensihalliset
genitive	nimensihallisen	nimensihallissiin
partitive	nimensihallista, nimensihallist	nimensihallissia
illative	nimensihallissee	nimensihallissii
inessive	nimensihallises	nimensihallisis
elative	nimensihallisest	nimensihallisist
allative	nimensihalliselle	nimensihallisille
adessive	nimensihallisel	nimensihallisil
ablative	nimensihalliselt	nimensihallisilt
translative	nimensihalliseks	nimensihallisiks
essive	nimensihallisenna, nimensihallisseen	nimensihallisinna, nimensihallissiin
exessive1)	nimensihallisent	nimensihallisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• (pronoun): pronomina

References

• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 27