parkita

Finnish

Etymology

parkki (“bark; (in compounds) tannic”) +‎ -ita

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpɑrkitɑˣ/, [ˈpɑ̝rk̟it̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑrkitɑ
• Syllabification^(key): par‧ki‧ta

Verb

parkita

1. (transitive) To tan (leather).
2. (transitive) To toughen, harden (someone's character or nature).

Conjugation

Inflection of parkita (Kotus type 69/valita, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		parkitsen	en parkitse	1st sing.	olen parkinnut	en ole parkinnut
2nd sing.		parkitset	et parkitse	2nd sing.	olet parkinnut	et ole parkinnut
3rd sing.		parkitsee	ei parkitse	3rd sing.	on parkinnut	ei ole parkinnut
1st plur.		parkitsemme	emme parkitse	1st plur.	olemme parkinneet	emme ole parkinneet
2nd plur.		parkitsette	ette parkitse	2nd plur.	olette parkinneet	ette ole parkinneet
3rd plur.		parkitsevat	eivät parkitse	3rd plur.	ovat parkinneet	eivät ole parkinneet
passive		parkitaan	ei parkita	passive	on parkittu	ei ole parkittu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		parkitsin	en parkinnut	1st sing.	olin parkinnut	en ollut parkinnut
2nd sing.		parkitsit	et parkinnut	2nd sing.	olit parkinnut	et ollut parkinnut
3rd sing.		parkitsi	ei parkinnut	3rd sing.	oli parkinnut	ei ollut parkinnut
1st plur.		parkitsimme	emme parkinneet	1st plur.	olimme parkinneet	emme olleet parkinneet
2nd plur.		parkitsitte	ette parkinneet	2nd plur.	olitte parkinneet	ette olleet parkinneet
3rd plur.		parkitsivat	eivät parkinneet	3rd plur.	olivat parkinneet	eivät olleet parkinneet
passive		parkittiin	ei parkittu	passive	oli parkittu	ei ollut parkittu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		parkitsisin	en parkitsisi	1st sing.	olisin parkinnut	en olisi parkinnut
2nd sing.		parkitsisit	et parkitsisi	2nd sing.	olisit parkinnut	et olisi parkinnut
3rd sing.		parkitsisi	ei parkitsisi	3rd sing.	olisi parkinnut	ei olisi parkinnut
1st plur.		parkitsisimme	emme parkitsisi	1st plur.	olisimme parkinneet	emme olisi parkinneet
2nd plur.		parkitsisitte	ette parkitsisi	2nd plur.	olisitte parkinneet	ette olisi parkinneet
3rd plur.		parkitsisivat	eivät parkitsisi	3rd plur.	olisivat parkinneet	eivät olisi parkinneet
passive		parkittaisiin	ei parkittaisi	passive	olisi parkittu	ei olisi parkittu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		parkitse	älä parkitse	2nd sing.	—	—
3rd sing.		parkitkoon	älköön parkitko	3rd sing.	olkoon parkinnut	älköön olko parkinnut
1st plur.		parkitkaamme	älkäämme parkitko	1st plur.	—	—
2nd plur.		parkitkaa	älkää parkitko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		parkitkoot	älkööt parkitko	3rd plur.	olkoot parkinneet	älkööt olko parkinneet
passive		parkittakoon	älköön parkittako	passive	olkoon parkittu	älköön olko parkittu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		parkinnen	en parkinne	1st sing.	lienen parkinnut	en liene parkinnut
2nd sing.		parkinnet	et parkinne	2nd sing.	lienet parkinnut	et liene parkinnut
3rd sing.		parkinnee	ei parkinne	3rd sing.	lienee parkinnut	ei liene parkinnut
1st plur.		parkinnemme	emme parkinne	1st plur.	lienemme parkinneet	emme liene parkinneet
2nd plur.		parkinnette	ette parkinne	2nd plur.	lienette parkinneet	ette liene parkinneet
3rd plur.		parkinnevat	eivät parkinne	3rd plur.	lienevät parkinneet	eivät liene parkinneet
passive		parkittaneen	ei parkittane	passive	lienee parkittu	ei liene parkittu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		parkita		present	parkitseva	parkittava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st parkitakseni parkitaksemme 2nd parkitaksesi parkitaksenne 3rd parkitakseen parkitaksensa		past	parkinnut	parkittu
2nd	inessive2	parkitessa	parkittaessa	agent3	parkitsema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st parkitessani parkitessamme 2nd parkitessasi parkitessanne 3rd parkitessaan parkitessansa		negative	parkitsematon
	instructive	parkiten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	parkitsemassa	—
	elative	parkitsemasta	—
	illative	parkitsemaan	—
	adessive	parkitsemalla	—
	abessive	parkitsematta	—
	instructive	parkitseman	parkittaman
4th4	verbal noun	parkitseminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st parkitsemaisillani parkitsemaisillamme 2nd parkitsemaisillasi parkitsemaisillanne 3rd parkitsemaisillaan parkitsemaisillansa

Derived terms

• parkinta
• parkitseminen
• parkitsija
• parkitsimo
• parkitus

 

Further reading

• “parkita”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• pakarit, parakit