pitkäkoipiin

Ingrian

Etymology

From pitkä (“long”) +‎ koipi (“leg”) +‎ -in.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpitkæˌkoi̯pine/, [ˈpitkəˌko̞i̯pĭn]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpitkæˌkoi̯piːn/, [ˈpitkæˌko̞i̯piːn]
• Rhymes: -oi̯pin, -oi̯piːn
• Hyphenation: pit‧kä‧koi‧piin

Adjective

pitkäkoipiin (comparative pitkäkoipisemp)

1. long-legged

Declension

Declension of pitkäkoipiin (type 1/jokahiin, no gradation)
	singular	plural
nominative	pitkäkoipiin	pitkäkoipiset
genitive	pitkäkoipisen	pitkäkoipisiin
partitive	pitkäkoipista, pitkäkoipist	pitkäkoipisia
illative	pitkäkoipisee	pitkäkoipisii
inessive	pitkäkoipises	pitkäkoipisis
elative	pitkäkoipisest	pitkäkoipisist
allative	pitkäkoipiselle	pitkäkoipisille
adessive	pitkäkoipisel	pitkäkoipisil
ablative	pitkäkoipiselt	pitkäkoipisilt
translative	pitkäkoipiseks	pitkäkoipisiks
essive	pitkäkoipisenna, pitkäkoipiseen	pitkäkoipisinna, pitkäkoipisiin
exessive1)	pitkäkoipisent	pitkäkoipisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 183