poikkinain

Ingrian

Etymology

From poikki (“broken”) +‎ -nain. Akin to Finnish poikkinainen.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpoi̯kːinɑi̯ne/, [ˈpo̞i̯kːĭnəi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpoi̯kːinɑi̯n/, [ˈpo̞i̯kːinɑi̯n]
• Rhymes: -oi̯kːinɑi̯n
• Hyphenation: poik‧ki‧nain

Adjective

poikkinain (comparative poikkinaisemp)

1. broken

Declension

Declension of poikkinain (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	poikkinain	poikkinaiset
genitive	poikkinaisen	poikkinaisiin
partitive	poikkinaista, poikkinaist	poikkinaisia
illative	poikkinaisee	poikkinaisii
inessive	poikkinaisees	poikkinaisiis
elative	poikkinaisest	poikkinaisist
allative	poikkinaiselle	poikkinaisille
adessive	poikkinaiseel	poikkinaisiil
ablative	poikkinaiselt	poikkinaisilt
translative	poikkinaiseks	poikkinaisiks
essive	poikkinaisenna, poikkinaiseen	poikkinaisinna, poikkinaisiin
exessive1)	poikkinaisent	poikkinaisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 420