punain

Ingrian

Punain.

Etymology

From Proto-Finnic *punainën, equivalent to puna (“red”) +‎ -in. Cognates include Finnish punainen and Estonian punane.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpunɑi̯ne/, [ˈpunɑi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpunɑi̯n/, [ˈpunˑɑi̯n]
• Rhymes: -unɑi̯n
• Hyphenation: pu‧nain

Noun

punain

1. red

Adjective

punain (comparative punaisemp)

1. red
   • 1937, N. A. Iljin, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (kolmas osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 3:

     Meil nahka on punain,
     Se päivyttynt on.

     We have red skin,
     It has tanned.

Declension

Declension of punain (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	punain	punaiset
genitive	punaisen	punaisiin
partitive	punaista, punaist	punaisia
illative	punaisee	punaisii
inessive	punaisees	punaisiis
elative	punaisest	punaisist
allative	punaiselle	punaisille
adessive	punaiseel	punaisiil
ablative	punaiselt	punaisilt
translative	punaiseks	punaisiks
essive	punaisenna, punaiseen	punaisinna, punaisiin
exessive1)	punaisent	punaisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• mustapunain
• punain seestara
• punain seestarain
• punain seestaramarja
• veripunain

 

References

• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 51
• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 441