rummenikko

Ingrian

Etymology

From rummen (“chaff”) +‎ -ikko.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈrumːenikːo/, [ˈrumːəˌnikːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈrumːenikːoi̯/, [ˈrumːe̞ˌnikːo̞i̯]
• Rhymes: -ikːo, -ikːoi̯
• Hyphenation: rum‧me‧nik‧ko

Noun

rummenikko

1. shed where husks are kept

Declension

Declension of rummenikko (type 4/koivu, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	rummenikko	rummenikot
genitive	rummenikon	rummenikkoin, rummenikkoloin
partitive	rummenikkoa	rummenikkoja, rummenikkoloja
illative	rummenikkoo	rummenikkoi, rummenikkoloihe
inessive	rummenikos	rummenikois, rummenikkolois
elative	rummenikost	rummenikoist, rummenikkoloist
allative	rummenikolle	rummenikoille, rummenikkoloille
adessive	rummenikol	rummenikoil, rummenikkoloil
ablative	rummenikolt	rummenikoilt, rummenikkoloilt
translative	rummenikoks	rummenikoiks, rummenikkoloiks
essive	rummenikkonna, rummenikkoon	rummenikkoinna, rummenikkoloinna, rummenikkoin, rummenikkoloin
exessive1)	rummenikkont	rummenikkoint, rummenikkoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• rummensaraja

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 492