solutus

Finnish

Etymology

soluttaa +‎ -us

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsolutus/, [ˈs̠o̞lut̪us̠]
• Rhymes: -olutus
• Syllabification^(key): so‧lu‧tus

Noun

solutus

1. the act of putting something somewhere inconspicuously
2. infiltration, the act of infiltrating

Declension

Inflection of solutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		solutus	solutukset
genitive		solutuksen	solutusten solutuksien
partitive		solutusta	solutuksia
illative		solutukseen	solutuksiin
		singular	plural
nominative		solutus	solutukset
accusative	nom.	solutus	solutukset
	gen.	solutuksen
genitive		solutuksen	solutusten solutuksien
partitive		solutusta	solutuksia
inessive		solutuksessa	solutuksissa
elative		solutuksesta	solutuksista
illative		solutukseen	solutuksiin
adessive		solutuksella	solutuksilla
ablative		solutukselta	solutuksilta
allative		solutukselle	solutuksille
essive		solutuksena	solutuksina
translative		solutukseksi	solutuksiksi
abessive		solutuksetta	solutuksitta
instructive		—	solutuksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of solutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative solutukseni solutukseni accusative nom. solutukseni solutukseni gen. solutukseni genitive solutukseni solutusteni solutuksieni partitive solutustani solutuksiani inessive solutuksessani solutuksissani elative solutuksestani solutuksistani illative solutukseeni solutuksiini adessive solutuksellani solutuksillani ablative solutukseltani solutuksiltani allative solutukselleni solutuksilleni essive solutuksenani solutuksinani translative solutuksekseni solutuksikseni abessive solutuksettani solutuksittani instructive — — comitative — solutuksineni second-person singular possessor singular plural nominative solutuksesi solutuksesi accusative nom. solutuksesi solutuksesi gen. solutuksesi genitive solutuksesi solutustesi solutuksiesi partitive solutustasi solutuksiasi inessive solutuksessasi solutuksissasi elative solutuksestasi solutuksistasi illative solutukseesi solutuksiisi adessive solutuksellasi solutuksillasi ablative solutukseltasi solutuksiltasi allative solutuksellesi solutuksillesi essive solutuksenasi solutuksinasi translative solutukseksesi solutuksiksesi abessive solutuksettasi solutuksittasi instructive — — comitative — solutuksinesi first-person plural possessor singular plural nominative solutuksemme solutuksemme accusative nom. solutuksemme solutuksemme gen. solutuksemme genitive solutuksemme solutustemme solutuksiemme partitive solutustamme solutuksiamme inessive solutuksessamme solutuksissamme elative solutuksestamme solutuksistamme illative solutukseemme solutuksiimme adessive solutuksellamme solutuksillamme ablative solutukseltamme solutuksiltamme allative solutuksellemme solutuksillemme essive solutuksenamme solutuksinamme translative solutukseksemme solutuksiksemme abessive solutuksettamme solutuksittamme instructive — — comitative — solutuksinemme second-person plural possessor singular plural nominative solutuksenne solutuksenne accusative nom. solutuksenne solutuksenne gen. solutuksenne genitive solutuksenne solutustenne solutuksienne partitive solutustanne solutuksianne inessive solutuksessanne solutuksissanne elative solutuksestanne solutuksistanne illative solutukseenne solutuksiinne adessive solutuksellanne solutuksillanne ablative solutukseltanne solutuksiltanne allative solutuksellenne solutuksillenne essive solutuksenanne solutuksinanne translative solutukseksenne solutuksiksenne abessive solutuksettanne solutuksittanne instructive — — comitative — solutuksinenne third-person possessor singular plural nominative solutuksensa solutuksensa accusative nom. solutuksensa solutuksensa gen. solutuksensa genitive solutuksensa solutustensa solutuksiensa partitive solutustaan solutustansa solutuksiaan solutuksiansa inessive solutuksessaan solutuksessansa solutuksissaan solutuksissansa elative solutuksestaan solutuksestansa solutuksistaan solutuksistansa illative solutukseensa solutuksiinsa adessive solutuksellaan solutuksellansa solutuksillaan solutuksillansa ablative solutukseltaan solutukseltansa solutuksiltaan solutuksiltansa allative solutukselleen solutuksellensa solutuksilleen solutuksillensa essive solutuksenaan solutuksenansa solutuksinaan solutuksinansa translative solutuksekseen solutukseksensa solutuksikseen solutuksiksensa abessive solutuksettaan solutuksettansa solutuksittaan solutuksittansa instructive — — comitative — solutuksineen solutuksinensa

Derived terms

compounds

• solutustyö

 

Further reading

• “solutus”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• ulostus

Latin

Etymology

Perfect passive participle of solvō

Pronunciation

• (Classical) IPA^(key): /soˈluː.tus/, [s̠ɔˈɫ̪uːt̪ʊs̠]
• (modern Italianate Ecclesiastical) IPA^(key): /soˈlu.tus/, [soˈluːt̪us]

Adjective

solūtus (feminine solūta, neuter solūtum, comparative solutior, superlative solutissimus); first/second-declension adjective

1. unbound, released
2. free, at large
3. acquitted, absolved, cleansed

   Synonyms: līber, expers, immūnis

   • 8 CE, Ovid, Fasti 6.451–452:

     ‘sī scelus est, in mē commissī poena redundet:
     sit capitis damnō Rōma solūta meī.’

     “If it is a crime, let the punishment of its commission fall on me:
     I condemn my head, may Rome be acquitted.”
     (The Temple of Vesta ablaze, Lucius Caecilius Metellus (consul 251 BC) admits the impropriety of any man – even the pontifex maximus – entering the sacred temple of Vesta (mythology).)

Declension

First/second-declension adjective.

Number	Singular				Plural
Case / Gender	Masculine	Feminine	Neuter		Masculine	Feminine	Neuter
Nominative	solūtus	solūta	solūtum		solūtī	solūtae	solūta
Genitive	solūtī	solūtae	solūtī		solūtōrum	solūtārum	solūtōrum
Dative	solūtō		solūtō		solūtīs
Accusative	solūtum	solūtam	solūtum		solūtōs	solūtās	solūta
Ablative	solūtō	solūtā	solūtō		solūtīs
Vocative	solūte	solūta	solūtum		solūtī	solūtae	solūta

Descendants

• Catalan: solt, solut (borrowing)
• French: soluté (borrowing)
• Galician: solto
• English: solute (borrowing)
• Italian: solto, soluto (borrowing)
• Portuguese: solto, soluto (borrowing)
• Sardinian: assoltu
• Spanish: suelto, soluto (borrowing)

References

• “solutus”, in Charlton T. Lewis and Charles Short (1879) A Latin Dictionary, Oxford: Clarendon Press
• “solutus”, in Charlton T. Lewis (1891) An Elementary Latin Dictionary, New York: Harper & Brothers
• solutus in Charles du Fresne du Cange’s Glossarium Mediæ et Infimæ Latinitatis (augmented edition with additions by D. P. Carpenterius, Adelungius and others, edited by Léopold Favre, 1883–1887)
• solutus in Gaffiot, Félix (1934) Dictionnaire illustré latin-français, Hachette.
• Carl Meißner, Henry William Auden (1894) Latin Phrase-Book‎^[2], London: Macmillan and Co.
  • to be never at a loss for something to say: solutum et expeditum esse ad dicendum
    
  • prose: oratio soluta (not prosa) or simply oratio
    
  • with close ranks; with ranks in disorder: confertis, solutis ordinibus