taivaanraja

Ingrian

Meri taivaanraijaa saa.

Etymology

From taivaan (“of the sky”) +‎ raja (“border”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈtɑi̯ʋɑːnˌrɑjɑ/, [ˈtɑi̯ʋɑnˌrɑjɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈtɑi̯ʋɑhɑnˌrɑjɑ/, [ˈtɑi̯ʋɑhɑnˌrɑjɑ]
• Rhymes: -ɑjɑ
• Hyphenation: tai‧vaan‧ra‧ja

Noun

taivaanraja

1. horizon

Declension

Declension of taivaanraja (type 3/kana, no gradation, gemination)
	singular	plural
nominative	taivaanraja	taivaanrajat
genitive	taivaanrajan	taivaanraijoin
partitive	taivaanraijaa	taivaanrajoja
illative	taivaanraijaa	taivaanraijoi
inessive	taivaanrajas	taivaanrajois
elative	taivaanrajast	taivaanrajoist
allative	taivaanrajalle	taivaanrajoille
adessive	taivaanrajal	taivaanrajoil
ablative	taivaanrajalt	taivaanrajoilt
translative	taivaanrajaks	taivaanrajoiks
essive	taivaanrajanna, taivaanraijaan	taivaanrajoinna, taivaanraijoin
exessive1)	taivaanrajant	taivaanrajoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 568