tiitäjä

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *teetäjä, equivalent to tiitää (“to know”) +‎ -jä. Cognates include Finnish tietäjä and Estonian teadja.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈtiːtæjæ/, [ˈtiːtəi̯]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈtiːtæjæ/, [ˈtiːd̥æjæ]
• Rhymes: -iːtæi̯, -iːtæjæ
• Hyphenation: tii‧tä‧jä

Noun

tiitäjä

1. sage, wise man
2. sorcerer, wizard

Declension

Declension of tiitäjä (type 3/koira, no gradation)
	singular	plural
nominative	tiitäjä	tiitäjät
genitive	tiitäjän	tiitäjiin
partitive	tiitäjää	tiitäjiä
illative	tiitäjää	tiitäjii
inessive	tiitäjääs	tiitäjiis
elative	tiitäjäst	tiitäjist
allative	tiitäjälle	tiitäjille
adessive	tiitäjääl	tiitäjiil
ablative	tiitäjält	tiitäjilt
translative	tiitäjäks	tiitäjiks
essive	tiitäjännä, tiitäjään	tiitäjinnä, tiitäjiin
exessive1)	tiitäjänt	tiitäjint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 588