vaikia

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *vaikëda. Cognates include Finnish vaikea.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋɑi̯kiɑ/, [ˈʋɑi̯ke̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋɑi̯kiɑ/, [ˈʋɑi̯kiɑ]
• Rhymes: -ɑi̯keː, -ɑi̯kiɑ
• Hyphenation: vai‧ki‧a

Adjective

vaikia (comparative vaikiamp)

1. difficult, hard

Declension

Declension of vaikia (type 3/kana, no gradation)
	singular	plural
nominative	vaikia	vaikiat
genitive	vaikian	vaikioin
partitive	vaikiaa	vaikioja
illative	vaikiaa	vaikioihe
inessive	vaikiaas	vaikiois
elative	vaikiast	vaikioist
allative	vaikialle	vaikioille
adessive	vaikiaal	vaikioil
ablative	vaikialt	vaikioilt
translative	vaikiaks	vaikioiks
essive	vaikianna, vaikiaan	vaikioinna, vaikioin
exessive1)	vaikiant	vaikioint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• raskas, rankka, sakkia, složnoi

Antonyms

• kerkiä, helppo

Derived terms

• vaikehus

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 631