valta +‎ kunta



  1. An independent state. Depending on context, may be translated into English as country, state, kingdom, empire, nation, realm etc.
    Mongolien valtakunta = Mongol Empire
    Kolmas valtakunta = Third Reich
    Keskustan valtakunta = Middle Kingdom
  2. A realm, domain, kingdom (sphere of activity or influence).
    Taivasten valtakunta = Kingdom of Heaven
    Tämä jäähalli on minun valtakuntani.
    This hockey hall is my kingdom.
  3. A domain (geographic area owned or controlled by a single person or organization).


Inflection of valtakunta (Kotus type 10/koira, nt-nn gradation)
nominative valtakunta valtakunnat
genitive valtakunnan valtakuntien
partitive valtakuntaa valtakuntia
illative valtakuntaan valtakuntiin
singular plural
nominative valtakunta valtakunnat
accusative nom. valtakunta valtakunnat
gen. valtakunnan
genitive valtakunnan valtakuntien
partitive valtakuntaa valtakuntia
inessive valtakunnassa valtakunnissa
elative valtakunnasta valtakunnista
illative valtakuntaan valtakuntiin
adessive valtakunnalla valtakunnilla
ablative valtakunnalta valtakunnilta
allative valtakunnalle valtakunnille
essive valtakuntana valtakuntina
translative valtakunnaksi valtakunniksi
instructive valtakunnin
abessive valtakunnatta valtakunnitta
comitative valtakuntineen
Possessive forms of valtakunta (type koira)
possessor singular plural
1st person valtakuntani valtakuntamme
2nd person valtakuntasi valtakuntanne
3rd person valtakuntansa

Derived termsEdit