FinnishEdit

EtymologyEdit

vanha +‎ -us; dialectal variant of vanhuus that has become a noun.

PronunciationEdit

  • IPA(key): /ˈʋɑnhus/, [ˈʋɑnhus̠]
  • Rhymes: -ɑnhus
  • Syllabification: van‧hus

NounEdit

vanhus

  1. old person

DeclensionEdit

Inflection of vanhus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative vanhus vanhukset
genitive vanhuksen vanhusten
vanhuksien
partitive vanhusta vanhuksia
illative vanhukseen vanhuksiin
singular plural
nominative vanhus vanhukset
accusative nom. vanhus vanhukset
gen. vanhuksen
genitive vanhuksen vanhusten
vanhuksien
partitive vanhusta vanhuksia
inessive vanhuksessa vanhuksissa
elative vanhuksesta vanhuksista
illative vanhukseen vanhuksiin
adessive vanhuksella vanhuksilla
ablative vanhukselta vanhuksilta
allative vanhukselle vanhuksille
essive vanhuksena vanhuksina
translative vanhukseksi vanhuksiksi
instructive vanhuksin
abessive vanhuksetta vanhuksitta
comitative vanhuksineen
Possessive forms of vanhus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person vanhukseni vanhuksemme
2nd person vanhuksesi vanhuksenne
3rd person vanhuksensa

SynonymsEdit

AntonymsEdit

Related termsEdit