veikko

See also: Veikko

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *veikko. Cognates include Ingrian veikko, Karelian veikko, Livvi veikoi and Veps veik.

Perhaps related to Komi-Zyrian вок (vok).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋei̯kːo/, [ˈʋe̞i̯kːo̞]
• Rhymes: -eikːo
• Syllabification^(key): veik‧ko

Noun

veikko

1. (poetic, rare) brother
2. chap, fellow, buddy

Declension

Inflection of veikko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
nominative		veikko	veikot
genitive		veikon	veikkojen
partitive		veikkoa	veikkoja
illative		veikkoon	veikkoihin
		singular	plural
nominative		veikko	veikot
accusative	nom.	veikko	veikot
	gen.	veikon
genitive		veikon	veikkojen
partitive		veikkoa	veikkoja
inessive		veikossa	veikoissa
elative		veikosta	veikoista
illative		veikkoon	veikkoihin
adessive		veikolla	veikoilla
ablative		veikolta	veikoilta
allative		veikolle	veikoille
essive		veikkona	veikkoina
translative		veikoksi	veikoiksi
abessive		veikotta	veikoitta
instructive		—	veikoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of veikko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative veikkoni veikkoni accusative nom. veikkoni veikkoni gen. veikkoni genitive veikkoni veikkojeni partitive veikkoani veikkojani inessive veikossani veikoissani elative veikostani veikoistani illative veikkooni veikkoihini adessive veikollani veikoillani ablative veikoltani veikoiltani allative veikolleni veikoilleni essive veikkonani veikkoinani translative veikokseni veikoikseni abessive veikottani veikoittani instructive — — comitative — veikkoineni second-person singular possessor singular plural nominative veikkosi veikkosi accusative nom. veikkosi veikkosi gen. veikkosi genitive veikkosi veikkojesi partitive veikkoasi veikkojasi inessive veikossasi veikoissasi elative veikostasi veikoistasi illative veikkoosi veikkoihisi adessive veikollasi veikoillasi ablative veikoltasi veikoiltasi allative veikollesi veikoillesi essive veikkonasi veikkoinasi translative veikoksesi veikoiksesi abessive veikottasi veikoittasi instructive — — comitative — veikkoinesi first-person plural possessor singular plural nominative veikkomme veikkomme accusative nom. veikkomme veikkomme gen. veikkomme genitive veikkomme veikkojemme partitive veikkoamme veikkojamme inessive veikossamme veikoissamme elative veikostamme veikoistamme illative veikkoomme veikkoihimme adessive veikollamme veikoillamme ablative veikoltamme veikoiltamme allative veikollemme veikoillemme essive veikkonamme veikkoinamme translative veikoksemme veikoiksemme abessive veikottamme veikoittamme instructive — — comitative — veikkoinemme second-person plural possessor singular plural nominative veikkonne veikkonne accusative nom. veikkonne veikkonne gen. veikkonne genitive veikkonne veikkojenne partitive veikkoanne veikkojanne inessive veikossanne veikoissanne elative veikostanne veikoistanne illative veikkoonne veikkoihinne adessive veikollanne veikoillanne ablative veikoltanne veikoiltanne allative veikollenne veikoillenne essive veikkonanne veikkoinanne translative veikoksenne veikoiksenne abessive veikottanne veikoittanne instructive — — comitative — veikkoinenne third-person possessor singular plural nominative veikkonsa veikkonsa accusative nom. veikkonsa veikkonsa gen. veikkonsa genitive veikkonsa veikkojensa partitive veikkoaan veikkoansa veikkojaan veikkojansa inessive veikossaan veikossansa veikoissaan veikoissansa elative veikostaan veikostansa veikoistaan veikoistansa illative veikkoonsa veikkoihinsa adessive veikollaan veikollansa veikoillaan veikoillansa ablative veikoltaan veikoltansa veikoiltaan veikoiltansa allative veikolleen veikollensa veikoilleen veikoillensa essive veikkonaan veikkonansa veikkoinaan veikkoinansa translative veikokseen veikoksensa veikoikseen veikoiksensa abessive veikottaan veikottansa veikoittaan veikoittansa instructive — — comitative — veikkoineen veikkoinensa

Derived terms

• Veikko
• Veikkola
• veikkonen

 

compounds

• happoveikko
• hupiveikko
• huuliveikko
• kilpaveikko
• pilvenveikko
• ryyppyveikko
• siipiveikko
• vauhtiveikko

 

Descendants

• → Russian: ве́йка (véjka)

Further reading

• “veikko”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Anagrams

• evokki, kovike

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *veikko. Cognates include Finnish veikko and Veps veik.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋei̯kːo/, [ˈʋe̞i̯kːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋei̯kːo/, [ˈʋe̞i̯kːo̞]
• Rhymes: -ei̯kːo
• Hyphenation: veik‧ko

Noun

veikko

1. Synonym of veljä (“brother”)

Declension

Declension of veikko (type 4/koivu, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	veikko	veikot
genitive	veikon	veikkoin, veikkoloin
partitive	veikkoa	veikkoja, veikkoloja
illative	veikkoo	veikkoi, veikkoloihe
inessive	veikoos	veikois, veikkolois
elative	veikost	veikoist, veikkoloist
allative	veikolle	veikoille, veikkoloille
adessive	veikool	veikoil, veikkoloil
ablative	veikolt	veikoilt, veikkoloilt
translative	veikoks	veikoiks, veikkoloiks
essive	veikkonna, veikkoon	veikkoinna, veikkoloinna, veikkoin, veikkoloin
exessive1)	veikkont	veikkoint, veikkoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 651