Finnish

edit

Noun

edit

arvoa

  1. partitive singular of arvo

Anagrams

edit

Ingrian

edit

Etymology 1

edit

From arvo (value) +‎ -oa.

Pronunciation

edit

Verb

edit

arvoa

  1. (transitive, folk poetic) to understand
Conjugation
edit
Conjugation of arvoa (type 1/ampua, no gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular arvon en arvo 1st singular oon arvont, oon arvonut en oo arvont, en oo arvonut
2nd singular arvot et arvo 2nd singular oot arvont, oot arvonut et oo arvont, et oo arvonut
3rd singular arvoo ei arvo 3rd singular ono arvont, ono arvonut ei oo arvont, ei oo arvonut
1st plural arvomma emmä arvo 1st plural oomma arvoneet emmä oo arvoneet
2nd plural arvotta että arvo 2nd plural ootta arvoneet että oo arvoneet
3rd plural arvoot1), arvovat2), arvotaa evät arvo, ei arvota 3rd plural ovat arvoneet evät oo arvoneet, ei oo arvottu
impersonal arvotaa ei arvota impersonal ono arvottu ei oo arvottu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular arvoin en arvont, en arvonut 1st singular olin arvont, olin arvonut en olt arvont, en olt arvonut
2nd singular arvoit et arvont, et arvonut 2nd singular olit arvont, olit arvonut et olt arvont, et olt arvonut
3rd singular arvoi ei arvont, ei arvonut 3rd singular oli arvont, oli arvonut ei olt arvont, ei olt arvonut
1st plural arvoimma emmä arvoneet 1st plural olimma arvoneet emmä olleet arvoneet
2nd plural arvoitta että arvoneet 2nd plural olitta arvoneet että olleet arvoneet
3rd plural arvoit1), arvoivat2), arvottii evät arvoneet, ei arvottu 3rd plural olivat arvoneet evät olleet arvoneet, ei olt arvottu
impersonal arvottii ei arvottu impersonal oli arvottu ei olt arvottu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular arvoisin en arvois 1st singular olisin arvont, olisin arvonut en olis arvont, en olis arvonut
2nd singular arvoisit, arvoist1) et arvois 2nd singular olisit arvont, olisit arvonut et olis arvont, et olis arvonut
3rd singular arvois ei arvois 3rd singular olis arvont, olis arvonut ei olis arvont, ei olis arvonut
1st plural arvoisimma emmä arvois 1st plural olisimma arvoneet emmä olis arvoneet
2nd plural arvoisitta että arvois 2nd plural olisitta arvoneet että olis arvoneet
3rd plural arvoisiit1), arvoisivat2), arvottais evät arvois, ei arvottais 3rd plural olisivat arvoneet evät olis arvoneet, ei olis arvottu
impersonal arvottais ei arvottais impersonal olis arvottu ei olis arvottu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular 1st singular
2nd singular arvo elä arvo 2nd singular oo arvont, oo arvonut elä oo arvont, elä oo arvonut
3rd singular arvokoo elköö arvoko 3rd singular olkoo arvont, olkoo arvonut elköö olko arvont, elköö olko arvonut
1st plural 1st plural
2nd plural arvokaa elkää arvoko 2nd plural olkaa arvoneet elkää olko arvoneet
3rd plural arvokoot elkööt arvoko, elköö arvottako 3rd plural olkoot arvoneet elkööt olko arvoneet, elköö olko arvottu
impersonal arvottakkoo elköö arvottako impersonal olkoo arvottu elköö olko arvottu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular arvonen en arvone
2nd singular arvonet et arvone
3rd singular arvonoo ei arvone
1st plural arvonemma emmä arvone
2nd plural arvonetta että arvone
3rd plural arvonoot evät arvone, ei arvottane
impersonal arvottannoo ei arvottane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st arvoa present arvova arvottava
2nd inessive arvojees past arvont, arvonut arvottu
instructive arvoen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (arvokaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative arvomaa
inessive arvomaas
elative arvomast
abessive arvomata
4th nominative arvomiin
partitive arvomista, arvomist
Synonyms
edit
Derived terms
edit

Etymology 2

edit

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

edit

Noun

edit

arvoa

  1. partitive singular of arvo

References

edit
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 21