hiire

Estonian

Noun

hiire

1. genitive singular of hiir

North Frisian

Verb

hiire

1. (Halligen), (Mooring) to hear

Conjugation

Mooring conjugation of hiire

infinitive I	hiire
infinitive II	tu hiiren
infinitive III	än hiir
past participle	hiird
imperative	hiir
	present	past
1st-person singular	ik hiir	ik hiird
2nd-person singular	dü hiirst	dü hiirdst
3rd-person singular	hi/jü/et hiirt	hi/jü/et hiird
1st-person dual	wat hiire	wat hiirden
2nd-person dual	jat hiire	jat hiirden
1st-person plural	we hiire	we hiirden
2nd-person plural	jam hiire	jam hiirden
3rd-person plural	ja hiire	ja hiirden
	perfect	pluperfect
1st-person singular	ik hääw hiird	ik häi hiird
2nd-person singular	dü hääst hiird	dü häist hiird
3rd-person singular	hi/jü/et heet hiird	hi/jü/et häi hiird
1st-person dual	wat hääwe hiird	wat häin hiird
2nd-person dual	jat hääwe hiird	jat häin hiird
1st-person plural	we hääwe hiird	we häin hiird
2nd-person plural	jam hääwe hiird	jam häin hiird
3rd-person plural	ja hääwe hiird	ja häin hiird
	future
1st-person singular	ik wård hiire
2nd-person singular	dü wårst hiire
3rd-person singular	hi/jü/et wårt hiire
1st-person dual	wat wårde hiire
2nd-person dual	jat wårde hiire
1st-person plural	we wårde hiire
2nd-person plural	jam wårde hiire
3rd-person plural	ja wårde hiire