huimakas

Ingrian

Etymology

From huima (“quick”) +‎ -kas.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhui̯mɑkɑs/, [ˈhui̯məkəz̠]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhui̯mɑkɑs/, [ˈhui̯mɑɡ̊ɑʒ̥]
• Rhymes: -ui̯mɑkɑs
• Hyphenation: hui‧ma‧kas

Adjective

huimakas (comparative huimakkaamp)

1. quick, fast

Declension

Declension of huimakas (type 2/patsas, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	huimakas	huimakkaat
genitive	huimakkaan	huimakkain
partitive	huimakasta, huimakast	huimakkaita, huimakkaja
illative	huimakkaasse	huimakkaisse
inessive	huimakkaas	huimakkais
elative	huimakkaast	huimakkaist
allative	huimakkaalle	huimakkaille
adessive	huimakkaal	huimakkail
ablative	huimakkaalt	huimakkailt
translative	huimakkaaks	huimakkaiks
essive	huimakkaanna, huimakkaan	huimakkainna, huimakkain
exessive1)	huimakkaant	huimakkaint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• selvä, huima, sukkela, kiire

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 72