kaanon

Finnish

Etymology

From Swedish kanon, ultimately from Latin canōn, from Ancient Greek κᾰνών (kanṓn).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑːnon/, [ˈkɑ̝ːno̞n]
• Rhymes: -ɑːnon
• Syllabification^(key): kaa‧non

Noun

kaanon

1. (music) canon, round (piece of music in which the same melody is played by different voices, but beginning at different times)
2. canon (group of literary works, especially religious ones, accepted as representative)

   kaanonissa laulaminen ― canon singing

3. (printing) canon (48-point type)

Declension

Inflection of kaanon (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative		kaanon	kaanonit
genitive		kaanonin	kaanonien kaanoneiden kaanoneitten
partitive		kaanonia	kaanoneita kaanoneja
illative		kaanoniin	kaanoneihin
		singular	plural
nominative		kaanon	kaanonit
accusative	nom.	kaanon	kaanonit
	gen.	kaanonin
genitive		kaanonin	kaanonien kaanoneiden kaanoneitten
partitive		kaanonia	kaanoneita kaanoneja
inessive		kaanonissa	kaanoneissa
elative		kaanonista	kaanoneista
illative		kaanoniin	kaanoneihin
adessive		kaanonilla	kaanoneilla
ablative		kaanonilta	kaanoneilta
allative		kaanonille	kaanoneille
essive		kaanonina	kaanoneina
translative		kaanoniksi	kaanoneiksi
abessive		kaanonitta	kaanoneitta
instructive		—	kaanonein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kaanon (Kotus type 6/paperi, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kaanonini kaanonini accusative nom. kaanonini kaanonini gen. kaanonini genitive kaanonini kaanonieni kaanoneideni kaanoneitteni partitive kaanoniani kaanoneitani kaanonejani inessive kaanonissani kaanoneissani elative kaanonistani kaanoneistani illative kaanoniini kaanoneihini adessive kaanonillani kaanoneillani ablative kaanoniltani kaanoneiltani allative kaanonilleni kaanoneilleni essive kaanoninani kaanoneinani translative kaanonikseni kaanoneikseni abessive kaanonittani kaanoneittani instructive — — comitative — kaanoneineni second-person singular possessor singular plural nominative kaanonisi kaanonisi accusative nom. kaanonisi kaanonisi gen. kaanonisi genitive kaanonisi kaanoniesi kaanoneidesi kaanoneittesi partitive kaanoniasi kaanoneitasi kaanonejasi inessive kaanonissasi kaanoneissasi elative kaanonistasi kaanoneistasi illative kaanoniisi kaanoneihisi adessive kaanonillasi kaanoneillasi ablative kaanoniltasi kaanoneiltasi allative kaanonillesi kaanoneillesi essive kaanoninasi kaanoneinasi translative kaanoniksesi kaanoneiksesi abessive kaanonittasi kaanoneittasi instructive — — comitative — kaanoneinesi first-person plural possessor singular plural nominative kaanonimme kaanonimme accusative nom. kaanonimme kaanonimme gen. kaanonimme genitive kaanonimme kaanoniemme kaanoneidemme kaanoneittemme partitive kaanoniamme kaanoneitamme kaanonejamme inessive kaanonissamme kaanoneissamme elative kaanonistamme kaanoneistamme illative kaanoniimme kaanoneihimme adessive kaanonillamme kaanoneillamme ablative kaanoniltamme kaanoneiltamme allative kaanonillemme kaanoneillemme essive kaanoninamme kaanoneinamme translative kaanoniksemme kaanoneiksemme abessive kaanonittamme kaanoneittamme instructive — — comitative — kaanoneinemme second-person plural possessor singular plural nominative kaanoninne kaanoninne accusative nom. kaanoninne kaanoninne gen. kaanoninne genitive kaanoninne kaanonienne kaanoneidenne kaanoneittenne partitive kaanonianne kaanoneitanne kaanonejanne inessive kaanonissanne kaanoneissanne elative kaanonistanne kaanoneistanne illative kaanoniinne kaanoneihinne adessive kaanonillanne kaanoneillanne ablative kaanoniltanne kaanoneiltanne allative kaanonillenne kaanoneillenne essive kaanoninanne kaanoneinanne translative kaanoniksenne kaanoneiksenne abessive kaanonittanne kaanoneittanne instructive — — comitative — kaanoneinenne third-person possessor singular plural nominative kaanoninsa kaanoninsa accusative nom. kaanoninsa kaanoninsa gen. kaanoninsa genitive kaanoninsa kaanoniensa kaanoneidensa kaanoneittensa partitive kaanoniaan kaanoniansa kaanoneitaan kaanonejaan kaanoneitansa kaanonejansa inessive kaanonissaan kaanonissansa kaanoneissaan kaanoneissansa elative kaanonistaan kaanonistansa kaanoneistaan kaanoneistansa illative kaanoniinsa kaanoneihinsa adessive kaanonillaan kaanonillansa kaanoneillaan kaanoneillansa ablative kaanoniltaan kaanoniltansa kaanoneiltaan kaanoneiltansa allative kaanonilleen kaanonillensa kaanoneilleen kaanoneillensa essive kaanoninaan kaanoninansa kaanoneinaan kaanoneinansa translative kaanonikseen kaanoniksensa kaanoneikseen kaanoneiksensa abessive kaanonittaan kaanonittansa kaanoneittaan kaanoneittansa instructive — — comitative — kaanoneineen kaanoneinensa

Derived terms

• kanoninen

Further reading

• “kaanon”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• onkaan