kalliosikko

Ingrian

Etymology

From kallio (“rock”) +‎ -sikko.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkɑlːiosikːo/, [ˈkɑlʲːĭˌo̞s̠ikːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkɑlːiosikːoi̯/, [ˈkɑlːiˌo̞ʒ̥ikːo̞i̯]
• Rhymes: -osikːo, -osikːoi̯
• Hyphenation: kal‧li‧o‧sik‧ko

Noun

kalliosikko

1. rocky place

Declension

Declension of kalliosikko (type 4/koivu, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	kalliosikko	kalliosikot
genitive	kalliosikon	kalliosikkoin, kalliosikkoloin
partitive	kalliosikkoa	kalliosikkoja, kalliosikkoloja
illative	kalliosikkoo	kalliosikkoihe, kalliosikkoloihe
inessive	kalliosikoos	kalliosikois, kalliosikkolois
elative	kalliosikost	kalliosikoist, kalliosikkoloist
allative	kalliosikolle	kalliosikoille, kalliosikkoloille
adessive	kalliosikool	kalliosikoil, kalliosikkoloil
ablative	kalliosikolt	kalliosikoilt, kalliosikkoloilt
translative	kalliosikoks	kalliosikoiks, kalliosikkoloiks
essive	kalliosikkonna, kalliosikkoon	kalliosikkoinna, kalliosikkoloinna, kalliosikkoin, kalliosikkoloin
exessive1)	kalliosikkont	kalliosikkoint, kalliosikkoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 128