kulakka

Ingrian

Etymology

Borrowed from Russian кулак (kulak).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkulɑkːɑ/, [ˈkuɫɑkː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkulɑkːɑ/, [ˈkuɫɑkːɑ]
• Rhymes: -ulɑkː, -ulɑkːɑ
• Hyphenation: ku‧lak‧ka

Noun

kulakka

1. fist
   • 1937, N. A. Iljin, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (kolmas osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 29:

     Kerta daaƶe otti hänen revon korvan kulakkaa, repi i saoi veenost:

     One time he even took his fox's ear into his fist, he tore and said slowly:

2. (historical) kulak
   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by P. I. Maksimov and N. A. Iljin, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun neljättä klaassaa vart (toine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 64:

     Senen peräst höö olivat ain kulakkoin ja pomessikkoin rööstettävännä.

     Due to this they were always being robbed by kulaks and landlords.

Declension

Declension of kulakka (type 3/kana, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	kulakka	kulakat
genitive	kulakan	kulakkoin
partitive	kulakkaa	kulakkoja
illative	kulakkaa	kulakkoihe
inessive	kulakaas	kulakois
elative	kulakast	kulakoist
allative	kulakalle	kulakoille
adessive	kulakaal	kulakoil
ablative	kulakalt	kulakoilt
translative	kulakaks	kulakoiks
essive	kulakkanna, kulakkaan	kulakkoinna, kulakkoin
exessive1)	kulakkant	kulakkoint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• (fist): nyrkki

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 216