kylänluku

Ingrian

Etymology

From kylän (“of a village”) +‎ luku (“reading”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkylænˌluku/, [ˈkylʲænˌɫuku]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkylænˌluku/, [ˈkylænˌɫuɡ̊u]
• Rhymes: -uku
• Hyphenation: ky‧län‧lu‧ku

Noun

kylänluku

1. examination in a rural area used to test reading skills and knowledge of Christianity

Declension

Declension of kylänluku (type 4/koivu, k- gradation, gemination)
	singular	plural
nominative	kylänluku	kylänluut
genitive	kylänluun	kylänlukkuin, kylänlukuloin
partitive	kylänlukkua	kylänlukuja, kylänlukuloja
illative	kylänlukkuu	kylänlukkui, kylänlukuloihe
inessive	kylänluus	kylänluuis, kylänlukulois
elative	kylänluust	kylänluuist, kylänlukuloist
allative	kylänluulle	kylänluuille, kylänlukuloille
adessive	kylänluul	kylänluuil, kylänlukuloil
ablative	kylänluult	kylänluuilt, kylänlukuloilt
translative	kylänluuks	kylänluuiks, kylänlukuloiks
essive	kylänlukunna, kylänlukkuun	kylänlukuinna, kylänlukuloinna, kylänlukkuin, kylänlukuloin
exessive1)	kylänlukunt	kylänlukuint, kylänlukuloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 230