monikko
Contents
FinnishEdit
EtymologyEdit
From the indefinite pronoun moni (“many”) + -kko.
PronunciationEdit
- Hyphenation: mo‧nik‧ko
NounEdit
monikko
DeclensionEdit
| Inflection of monikko (Kotus type 4/laatikko, kk-k gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | monikko | monikot | |
| genitive | monikon | monikkojen monikoiden monikoitten |
|
| partitive | monikkoa | monikkoja monikoita |
|
| illative | monikkoon | monikkoihin monikoihin |
|
| singular | plural | ||
| nominative | monikko | monikot | |
| accusative | nom. | monikko | monikot |
| gen. | monikon | ||
| genitive | monikon | monikkojen monikoiden monikoitten |
|
| partitive | monikkoa | monikkoja monikoita |
|
| inessive | monikossa | monikoissa | |
| elative | monikosta | monikoista | |
| illative | monikkoon | monikkoihin monikoihin |
|
| adessive | monikolla | monikoilla | |
| ablative | monikolta | monikoilta | |
| allative | monikolle | monikoille | |
| essive | monikkona | monikkoina | |
| translative | monikoksi | monikoiksi | |
| instructive | — | monikoin | |
| abessive | monikotta | monikoitta | |
| comitative | — | monikkoineen | |
AntonymsEdit
- (plural) yksikkö