monikko

Contents

FinnishEdit

EtymologyEdit

From the indefinite pronoun moni (“many”) +‎ -kko.

PronunciationEdit

• Hyphenation: mo‧nik‧ko

NounEdit

monikko

1. (grammar) plural
2. tuple

DeclensionEdit

Inflection of monikko (Kotus type 4/laatikko, kk-k gradation)
nominative		monikko	monikot
genitive		monikon	monikkojen monikoiden monikoitten
partitive		monikkoa	monikkoja monikoita
illative		monikkoon	monikkoihin monikoihin
		singular	plural
nominative		monikko	monikot
accusative	nom.	monikko	monikot
	gen.	monikon
genitive		monikon	monikkojen monikoiden monikoitten
partitive		monikkoa	monikkoja monikoita
inessive		monikossa	monikoissa
elative		monikosta	monikoista
illative		monikkoon	monikkoihin monikoihin
adessive		monikolla	monikoilla
ablative		monikolta	monikoilta
allative		monikolle	monikoille
essive		monikkona	monikkoina
translative		monikoksi	monikoiksi
instructive		—	monikoin
abessive		monikotta	monikoitta
comitative		—	monikkoineen

AntonymsEdit

• (plural) yksikkö