nikostua

Ingrian

Etymology

From nikostaa (“to hiccup”) +‎ -ua.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈnikostuɑ/, [ˈniko̞s̠ˌtuɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈnikoi̯stuɑ/, [ˈniɡ̊o̞i̯ʃˌtuɑ]
• Rhymes: -uɑ
• Hyphenation: ni‧kos‧tu‧a

Verb

nikostua

1. (intransitive) to get the hiccups

Conjugation

Conjugation of nikostua (type 1/ampua, st-ss gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	nikossun	en nikossu	1st singular	oon nikostunt, oon nikostunut	en oo nikostunt, en oo nikostunut
2nd singular	nikossut	et nikossu	2nd singular	oot nikostunt, oot nikostunut	et oo nikostunt, et oo nikostunut
3rd singular	nikostuu	ei nikossu	3rd singular	ono nikostunt, ono nikostunut	ei oo nikostunt, ei oo nikostunut
1st plural	nikossumma	emmä nikossu	1st plural	oomma nikostunneet	emmä oo nikostunneet
2nd plural	nikossutta	että nikossu	2nd plural	ootta nikostunneet	että oo nikostunneet
3rd plural	nikostuut1), nikostuvat2), nikossuttaa	evät nikossu, ei nikossuta	3rd plural	ovat nikostunneet	evät oo nikostunneet, ei oo nikossuttu
impersonal	nikossuttaa	ei nikossuta	impersonal	ono nikossuttu	ei oo nikossuttu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	nikossuin	en nikostunt, en nikostunut	1st singular	olin nikostunt, olin nikostunut	en olt nikostunt, en olt nikostunut
2nd singular	nikossuit	et nikostunt, et nikostunut	2nd singular	olit nikostunt, olit nikostunut	et olt nikostunt, et olt nikostunut
3rd singular	nikostui	ei nikostunt, ei nikostunut	3rd singular	oli nikostunt, oli nikostunut	ei olt nikostunt, ei olt nikostunut
1st plural	nikossuimma	emmä nikostunneet	1st plural	olimma nikostunneet	emmä olleet nikostunneet
2nd plural	nikossuitta	että nikostunneet	2nd plural	olitta nikostunneet	että olleet nikostunneet
3rd plural	nikostuit1), nikostuivat2), nikossuttii	evät nikostunneet, ei nikossuttu	3rd plural	olivat nikostunneet	evät olleet nikostunneet, ei olt nikossuttu
impersonal	nikossuttii	ei nikossuttu	impersonal	oli nikossuttu	ei olt nikossuttu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	nikostuisin	en nikostuis	1st singular	olisin nikostunt, olisin nikostunut	en olis nikostunt, en olis nikostunut
2nd singular	nikostuisit, nikostuist1)	et nikostuis	2nd singular	olisit nikostunt, olisit nikostunut	et olis nikostunt, et olis nikostunut
3rd singular	nikostuis	ei nikostuis	3rd singular	olis nikostunt, olis nikostunut	ei olis nikostunt, ei olis nikostunut
1st plural	nikostuisimma	emmä nikostuis	1st plural	olisimma nikostunneet	emmä olis nikostunneet
2nd plural	nikostuisitta	että nikostuis	2nd plural	olisitta nikostunneet	että olis nikostunneet
3rd plural	nikostuisiit1), nikostuisivat2), nikossuttais	evät nikostuis, ei nikossuttais	3rd plural	olisivat nikostunneet	evät olis nikostunneet, ei olis nikossuttu
impersonal	nikossuttais	ei nikossuttais	impersonal	olis nikossuttu	ei olis nikossuttu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	nikossu	elä nikossu	2nd singular	oo nikostunt, oo nikostunut	elä oo nikostunt, elä oo nikostunut
3rd singular	nikostukkoo	elköö nikostuko	3rd singular	olkoo nikostunt, olkoo nikostunut	elköö olko nikostunt, elköö olko nikostunut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	nikostukkaa	elkää nikostuko	2nd plural	olkaa nikostunneet	elkää olko nikostunneet
3rd plural	nikostukkoot	elkööt nikostuko, elköö nikossuttako	3rd plural	olkoot nikostunneet	elkööt olko nikostunneet, elköö olko nikossuttu
impersonal	nikossuttakoo	elköö nikossuttako	impersonal	olkoo nikossuttu	elköö olko nikossuttu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	nikostunen	en nikostune
2nd singular	nikostunet	et nikostune
3rd singular	nikostunnoo	ei nikostune
1st plural	nikostunemma	emmä nikostune
2nd plural	nikostunetta	että nikostune
3rd plural	nikostunnoot	evät nikostune, ei nikossuttane
impersonal	nikossuttanoo	ei nikossuttane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		nikostua	present	nikostuva	nikossuttava
2nd	inessive	nikostues	past	nikostunt, nikostunut	nikossuttu
	instructive	nikostuen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (nikostukkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	nikostummaa
	inessive	nikostumas
	elative	nikostumast
	abessive	nikostumata
4th	nominative	nikostumiin
	partitive	nikostumista, nikostumist

Derived terms

• nikossuttaa

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 340