pahapäivä

Ingrian

Etymology

From paha (“bad”) +‎ päivä (“day”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpɑhɑˌpæi̯ʋæ/, [ˈpɑhɑˌpæi̯ʋ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpɑhɑˌpæi̯ʋæ/, [ˈpɑhɑˌpæi̯ʋæ]
• Rhymes: -æi̯ʋ, -æi̯ʋæ
• Hyphenation: pa‧ha‧päi‧vä

Noun

pahapäivä

1. injury

Declension

Declension of pahapäivä (type 3/koira, no gradation)
	singular	plural
nominative	pahapäivä	pahapäivät
genitive	pahapäivän	pahapäiviin
partitive	pahapäivää	pahapäiviä
illative	pahapäivää	pahapäivii
inessive	pahapäivääs	pahapäiviis
elative	pahapäiväst	pahapäivist
allative	pahapäivälle	pahapäiville
adessive	pahapäivääl	pahapäiviil
ablative	pahapäivält	pahapäivilt
translative	pahapäiväks	pahapäiviks
essive	pahapäivännä, pahapäivään	pahapäivinnä, pahapäiviin
exessive1)	pahapäivänt	pahapäivint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 450