sittasorkka

Ingrian

Etymology

From sitta (“feces”) +‎ sorkka (“cloven hoof”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈsitːɑˌsorkːɑ/, [ˈs̠itːəˌs̠o̞rkː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈsitːɑˌsorkːɑ/, [ˈʃitːɑˌʒ̥o̞rkːɑ]
• Rhymes: -orkː, -orkːɑ
• Hyphenation: sit‧ta‧sork‧ka

Noun

sittasorkka

1. (poetic) cloven hoof with dung on it

Declension

Declension of sittasorkka (type 3/koira, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	sittasorkka	sittasorkat
genitive	sittasorkan	sittasorkkiin
partitive	sittasorkkaa	sittasorkkia
illative	sittasorkkaa	sittasorkkii
inessive	sittasorkaas	sittasorkiis
elative	sittasorkast	sittasorkist
allative	sittasorkalle	sittasorkille
adessive	sittasorkaal	sittasorkiil
ablative	sittasorkalt	sittasorkilt
translative	sittasorkaks	sittasorkiks
essive	sittasorkkanna, sittasorkkaan	sittasorkkinna, sittasorkkiin
exessive1)	sittasorkkant	sittasorkkint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 530