vesiemä

Ingrian

Etymology

From vesi (“water”) +‎ emä (“mother”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋesiˌemæ/, [ˈʋe̞s̠iˌe̞mæ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋesiˌemæ/, [ˈʋe̞ʒ̥iˌe̞mæ]
• Rhymes: -emæ
• Hyphenation: ve‧si‧e‧mä

Noun

vesiemä

1. (folklore) The main spirit of the waters that drowns people.

Declension

Declension of vesiemä (type 3/koira, no gradation, gemination)
	singular	plural
nominative	vesiemä	vesiemät
genitive	vesiemän	vesiemmiin
partitive	vesiemmää	vesiemmiä
illative	vesiemmää	vesiemmii
inessive	vesiemäs	vesiemis
elative	vesiemäst	vesiemist
allative	vesiemälle	vesiemille
adessive	vesiemäl	vesiemil
ablative	vesiemält	vesiemilt
translative	vesiemäks	vesiemiks
essive	vesiemännä, vesiemmään	vesieminnä, vesiemmiin
exessive1)	vesiemänt	vesiemint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• vesiemäntä

References

• Olga I. Konkova (2009) Ижора: Очерки истории и культуры‎^[1], Saint Petersburg, →ISBN, page 152