ilmolintu

Ingrian

Etymology

From ilma (“weather”) +‎ -o +‎ lintu (“bird”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈilmoˌlintu/, [ˈiɫmŏ̞ˌlʲintŭ̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈilmojˌlintu/, [ˈiɫmo̞jˌlʲind̥u]
• Rhymes: -intu
• Hyphenation: il‧mo‧lin‧tu

Noun

ilmolintu

1. Synonym of ilmalintu
   • 1915, Volmari Porkka, quoting Kalina Vaasselin nainen, “1142. Soikkola, Loukkula, III4”, in Väinö Salminen, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot‎^[1], volume III1, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 1-2:

     Pääsköilintu, päivöilintu, // Tuo ihhaala ilmoilintu

     Swallow, day bird // That beautiful bird of the weather.

Declension

Declension of ilmolintu (type 4/koivu, nt-nn gradation)
	singular	plural
nominative	ilmolintu	ilmolinnut
genitive	ilmolinnun	ilmolintuin, ilmolintuloin
partitive	ilmolintua	ilmolintuja, ilmolintuloja
illative	ilmolintuu	ilmolintui, ilmolintuloihe
inessive	ilmolinnuus	ilmolinnuis, ilmolintulois
elative	ilmolinnust	ilmolinnuist, ilmolintuloist
allative	ilmolinnulle	ilmolinnuille, ilmolintuloille
adessive	ilmolinnuul	ilmolinnuil, ilmolintuloil
ablative	ilmolinnult	ilmolinnuilt, ilmolintuloilt
translative	ilmolinnuks	ilmolinnuiks, ilmolintuloiks
essive	ilmolintunna, ilmolintuun	ilmolintuinna, ilmolintuloinna, ilmolintuin, ilmolintuloin
exessive1)	ilmolintunt	ilmolintuint, ilmolintuloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.