julittaa

Ingrian

Etymology

Borrowed from Russian юлить (julitʹ).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈjulitːɑː/, [ˈjulʲitːɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈjulitːɑː/, [ˈjulitːɑː]
• Rhymes: -ulitːɑː
• Hyphenation: ju‧lit‧taa

Verb

julittaa

1. (transitive) to steer with one peddle

Conjugation

Conjugation of julittaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	julitan	en julita	1st singular	oon julittant, oon julittanut	en oo julittant, en oo julittanut
2nd singular	julitat	et julita	2nd singular	oot julittant, oot julittanut	et oo julittant, et oo julittanut
3rd singular	julittaa	ei julita	3rd singular	ono julittant, ono julittanut	ei oo julittant, ei oo julittanut
1st plural	julitamma	emmä julita	1st plural	oomma julittanneet	emmä oo julittanneet
2nd plural	julitatta	että julita	2nd plural	ootta julittanneet	että oo julittanneet
3rd plural	julittaat1), julittavat2), julitettaa	evät julita, ei juliteta	3rd plural	ovat julittanneet	evät oo julittanneet, ei oo julitettu
impersonal	julitettaa	ei juliteta	impersonal	ono julitettu	ei oo julitettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	julitin	en julittant, en julittanut	1st singular	olin julittant, olin julittanut	en olt julittant, en olt julittanut
2nd singular	julitit	et julittant, et julittanut	2nd singular	olit julittant, olit julittanut	et olt julittant, et olt julittanut
3rd singular	julitti	ei julittant, ei julittanut	3rd singular	oli julittant, oli julittanut	ei olt julittant, ei olt julittanut
1st plural	julitimma	emmä julittanneet	1st plural	olimma julittanneet	emmä olleet julittanneet
2nd plural	julititta	että julittanneet	2nd plural	olitta julittanneet	että olleet julittanneet
3rd plural	julittiit1), julittivat2), julitettii	evät julittanneet, ei julitettu	3rd plural	olivat julittanneet	evät olleet julittanneet, ei olt julitettu
impersonal	julitettii	ei julitettu	impersonal	oli julitettu	ei olt julitettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	julittaisin	en julittais	1st singular	olisin julittant, olisin julittanut	en olis julittant, en olis julittanut
2nd singular	julittaisit, julittaist1)	et julittais	2nd singular	olisit julittant, olisit julittanut	et olis julittant, et olis julittanut
3rd singular	julittais	ei julittais	3rd singular	olis julittant, olis julittanut	ei olis julittant, ei olis julittanut
1st plural	julittaisimma	emmä julittais	1st plural	olisimma julittanneet	emmä olis julittanneet
2nd plural	julittaisitta	että julittais	2nd plural	olisitta julittanneet	että olis julittanneet
3rd plural	julittaisiit1), julittaisivat2), julitettais	evät julittais, ei julitettais	3rd plural	olisivat julittanneet	evät olis julittanneet, ei olis julitettu
impersonal	julitettais	ei julitettais	impersonal	olis julitettu	ei olis julitettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	julita	elä julita	2nd singular	oo julittant, oo julittanut	elä oo julittant, elä oo julittanut
3rd singular	julittakkoo	elköö julittako	3rd singular	olkoo julittant, olkoo julittanut	elköö olko julittant, elköö olko julittanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	julittakkaa	elkää julittako	2nd plural	olkaa julittanneet	elkää olko julittanneet
3rd plural	julittakkoot	elkööt julittako, elköö julitettako	3rd plural	olkoot julittanneet	elkööt olko julittanneet, elköö olko julitettu
impersonal	julitettakoo	elköö julitettako	impersonal	olkoo julitettu	elköö olko julitettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	julittanen	en julittane
2nd singular	julittanet	et julittane
3rd singular	julittannoo	ei julittane
1st plural	julittanemma	emmä julittane
2nd plural	julittanetta	että julittane
3rd plural	julittannoot	evät julittane, ei julitettane
impersonal	julitettanoo	ei julitettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		julittaa	present	julittava	julitettava
2nd	inessive	julittaes	past	julittant, julittanut	julitettu
	instructive	julittaen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (julittakkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	julittammaa
	inessive	julittamas
	elative	julittamast
	abessive	julittamata
4th	nominative	julittamiin
	partitive	julittamista, julittamist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 110