kirjutos

Ingrian

Etymology

From kirjuttaa (“to write”) +‎ -os. Compare Finnish kirjoitus.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkirjutos/, [ˈkirjŭtŏ̞z̠]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkirjutos/, [ˈkirjud̥o̞ʒ̥]
• Rhymes: -irjutos
• Hyphenation: kir‧ju‧tos

Noun

kirjutos

1. writing
   • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 7:

     Kirjutoksees neet äänet merkitää merkkilöil, kumpia kutsutaa kirjamerkkilöiks tali bukvoiks.

     In writing these sounds are marked with signs, which are called letters or bukvas.

Declension

Declension of kirjutos (type 2/petos, no gradation)
	singular	plural
nominative	kirjutos	kirjutokset
genitive	kirjutoksen	kirjutoksiin
partitive	kirjutosta, kirjutost	kirjutoksia
illative	kirjutoksee	kirjutoksii
inessive	kirjutoksees	kirjutoksiis
elative	kirjutoksest	kirjutoksist
allative	kirjutokselle	kirjutoksille
adessive	kirjutokseel	kirjutoksiil
ablative	kirjutokselt	kirjutoksilt
translative	kirjutokseks	kirjutoksiks
essive	kirjutoksenna, kirjutokseen	kirjutoksinna, kirjutoksiin
exessive1)	kirjutoksent	kirjutoksint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• kirjutospraavila
• käsikirjutos