korkia

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *korkëda. Cognates include Finnish korkea and Estonian kõrge.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkorkiɑ/, [ˈko̞rke̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkorkiɑ/, [ˈko̞rkiɑ]
• Rhymes: -orkeː, -orkiɑ
• Hyphenation: kor‧ki‧a

Adjective

korkia (comparative korkiamp)

1. high, tall
   • 1937, N. A. Iljin, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (kolmas osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 3:

     Korkia, rohoin
     Niitty taas on.

     High, green
     The meadow is again.

2. (music) high

Declension

Declension of korkia (type 3/kana, no gradation)
	singular	plural
nominative	korkia	korkiat
genitive	korkian	korkioin
partitive	korkiaa	korkioja
illative	korkiaa	korkioihe
inessive	korkiaas	korkiois
elative	korkiast	korkioist
allative	korkialle	korkioille
adessive	korkiaal	korkioil
ablative	korkialt	korkioilt
translative	korkiaks	korkioiks
essive	korkianna, korkiaan	korkioinna, korkioin
exessive1)	korkiant	korkioint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Antonyms

• matala, notko

Derived terms

• korkehus
• Korkiasaari
• korota

 

References

• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 57
• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 195
• Olga I. Konkova, Nikita A. Dyachkov (2014) Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку‎^[2], →ISBN, page 72

Anagrams

• rikkoa