EsperantoEdit

NounEdit

luonto (accusative singular luonton, plural luontoj, accusative plural luontojn)

  1. singular future nominal active participle of lui

FinnishEdit

EtymologyEdit

luoda (create) +‎ -nto

PronunciationEdit

  • IPA(key): /ˈluo̯nto/, [ˈluo̞̯n̪t̪o̞]
  • Rhymes: -uonto
  • Syllabification: luon‧to

NounEdit

luonto

  1. nature, environment
    Luontoa on suojeltava.
    Nature must be protected.
  2. characteristics of a person (the derived adjective -luontoinen is more common)
    Hän on hyväluontoinen. / (very rarely said) Hänellä on hyvä luonto.
    She is good-natured. / She has a good nature.

DeclensionEdit

Inflection of luonto (Kotus type 1/valo, nt-nn gradation)
nominative luonto luonnot
genitive luonnon luontojen
partitive luontoa luontoja
illative luontoon luontoihin
singular plural
nominative luonto luonnot
accusative nom. luonto luonnot
gen. luonnon
genitive luonnon luontojen
partitive luontoa luontoja
inessive luonnossa luonnoissa
elative luonnosta luonnoista
illative luontoon luontoihin
adessive luonnolla luonnoilla
ablative luonnolta luonnoilta
allative luonnolle luonnoille
essive luontona luontoina
translative luonnoksi luonnoiksi
instructive luonnoin
abessive luonnotta luonnoitta
comitative luontoineen
Possessive forms of luonto (type valo)
possessor singular plural
1st person luontoni luontomme
2nd person luontosi luontonne
3rd person luontonsa

SynonymsEdit

Derived termsEdit

CompoundsEdit

AnagramsEdit