Ingrian

edit

Etymology

edit

From Proto-Finnic *teeto, equivalent to tiitää (to know) +‎ -o. Cognates include Finnish tieto and Estonian tead.

Pronunciation

edit

Noun

edit

tiito

  1. knowledge
    • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 30:
      Kaikille riistoille, assioille, javlenjoille, kummat tulivat inmihisen tiitoo ja kummat joutuivat inmihisen talohussfeeraa, inmihiin, inmihiskollektiva antoi oman nimitöksen.
      The human, human collective gives its own term to every object, issue, phenomenon, which came to a person's knowledge and which are included into the human's sphere of influence.
  2. science, field of study
    • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. I. Molotsova, Loonnontiito (ensimäin osa): oppikirja alkușkoulun kolmatta klaassaa vart, Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 3:
      Tiitoa, kumpa tiijustaa loontoa, kutsutaa loonnontiijoks.
      The field of study, that studies the environment, is called natural science.

Declension

edit
Declension of tiito (type 4/koivu, it-ij gradation)
singular plural
nominative tiito tiijot
genitive tiijon tiitoin, tiitoloin
partitive tiitoa tiitoja, tiitoloja
illative tiitoo tiitoi, tiitoloihe
inessive tiijoos tiijois, tiitolois
elative tiijost tiijoist, tiitoloist
allative tiijolle tiijoille, tiitoloille
adessive tiijool tiijoil, tiitoloil
ablative tiijolt tiijoilt, tiitoloilt
translative tiijoks tiijoiks, tiitoloiks
essive tiitonna, tiitoon tiitoinna, tiitoloinna, tiitoin, tiitoloin
exessive1) tiitont tiitoint, tiitoloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

edit

Derived terms

edit