tykönä

Finnish

Etymology

The locative singular of tykö-.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtykønæ/, [ˈt̪yk̟ø̞næ]
• Rhymes: -ykønæ
• Syllabification^(key): ty‧kö‧nä

Postposition

tykönä [with genitive and／or possessive form]

1. (static, dated or dialectal) at, at ('s place), with

   Synonym: luona

   Olin Pekan tykönä.

   I was at Pekka's.

Usage notes

• tykönä is oldish these days in standard Finnish, but still used especially in dialects.

Inflection

Declension of tykö- noun case singular plural adverbial form singular plural nominative tykö- – superessive – – genitive – – delative – – partitive tyköä – sublative – – accusative – – lative tykö – inessive – – temporal – – elative – – causative – – illative – – multiplicative – – adessive – – distributive – – ablative – – temp. dist. – – allative – – prolative – – essive tykönä – situative – – translative työkse – oppositive – – abessive – – instructive – – comitative – –

Personal/possessive forms of tykönä
no possessor	tykönä
possessor	singular	plural
1st person	tykönäni	tykönämme
2nd person	tykönäsi	tykönänne
3rd person	tykönään tykönänsä

Related terms

• See the inflection table.

Further reading

• “tykönä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• käytön, könytä, könyät